Nykyisessä kansainvälisessä tutkimusmaailmassa jälkimodernismi (tai postmodernismi) lienee käytetyimpiä termejä lähestulkoon kaikissa ajankohtaisissa ihmistieteissä. Kysymys siitä, voidaanko jälkimodernismia pitää jonain todellisena ja olemassa olevana asiana, on ollut kiistanalainen ja tulee jatkossakin pysymään sellaisena. Tämä pätee maailmanlaajuisesti, eikä ainoastaan länsimaalaisen keskustelun yhteydessä. Eräät tutkijat (Wang 1997) suosivatkin termiä ”jälkimodernius” (postmodernity) inklusiivisempana vaihtoehtona kuvaamaan nykyistä intellektuaalista ajan henkeä myös länsimaiden ulkopuolella. Keskustelu jälkimodernismin tai jälkimoderniuden ympärillä on ollut polttava kiinnostuksen kohde merkittäville euroamerikkalaisille tutkijoille ja kriitikoille ihmistieteissä jo ainakin kolmenkymmenen vuoden ajan. Lisäksi jotkut ovat laajentaneet ajatuksen jälkimoderniudesta myös aasialaisiin ja ei-aasialaisiin kolmannen maailman kulttuureihin ja kirjallisuuksiin (Dirlik & Zhang 2000). Vielä yli kymmenen vuotta sitten useat länsimaalaiset tutkijat, jotka pitivät jälkimodernismia todellisena asiana, näkivät sen kuitenkin yksinomaan länsimaalaisena ilmiönä. Heidän mielestään se ei koskenut Aasian ja kolmannen maailman yhteiskuntia, missä ei ollut jälkimoderniuteen vaadittavia olosuhteita. Viime vuosikymmenten aikainen akateeminen kansainvälistyminen ja vilkas kulttuurien välinen keskustelu ovat kuitenkin kallistaneet kasvavan määrän länsimaalaisia tutkijoita ajattelemaan jälkimoderniutta maailmanlaajuisena ilmiönä siitä huolimatta, että se sai alkunsa länsimaisen jälkiteollisen yhteiskunnan kulttuurisessa maaperässä. Jälkimodernismin ajankohtaisuus itämaalaisille tutkijoille, kriitikoille ja kirjailijoille on tullut yhä selvemmäksi viime vuosina, kun keskustelut jälkimodernismista ovat kietoutuneet kysymyksiin länsimaiden ulkopuolisesta jälkikolonialismista [Postcolonialism] (tai jälkikoloniaalisuudesta) ja globalisaatiosta [Globalization]. Nykypäivän näkökulmasta jälkimodernismi länsimaalaisena kirjallisena ja taiteellisena liikkeenä kuuluu menneisyyteen ja sitä voi kuvailla ainoastaan historiallisena ilmiönä. Tästä huolimatta jälkimoderni ajattelu ja sen synnyttämät näkemykset ovat läpäisseet lähestulkoon koko nykykulttuurin, ja ne ovat edelleen vaikutusvaltaisia usealla ihmistieteen alalla, joihin lukeutuu myös käännöstiede [Translation Studies].
Lähteet
Appadurai, Arjun
1996Modernity at Large: Cultural Dimensions of Globalization. Minneapolis: University of Minnesota Press.
Arac, Jonathan
(ed.)1986Postmodernism and Politics. Minneapolis: University of Minnesota Press.
Benjamin, Walter
1968 “The task of the translator.” In Illuminations, Walter Benjamin (ed.), 69–82. New York: Schocken Books. [Translated by Harry Zohn & Hannah Arendt]. TSB
Bertens, Hans & Fokkema, Douwe
(eds)1997International Postmodernism: Theory and Literary Practice. Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins.
Bhabha, Homi K.
1994The Location of Culture. London/New York: Routledge.
Bové, Paul
(ed.)1995Early Postmodernism: Foundational Essays. Durham: Duke University Press.
Calinescu, Matei
1987Five Faces of Modernity: Modernism, Avant-Garde, Decadence, Kitsch, Postmodernism. Durham: Duke University Press.
Derrida, Jacques
1992 “Des tours de Babel.” In Theories of Translation: An Anthology of Essays from Dryden to Derrida, Rainer Schulte & John Biguenet (eds), 218–227. Chicago/London: The University of Chicago Press. TSB
Derrida, Jacques
2001 “What is a ‘relevant’ translation?” Critical Inquiry 27 (2): 174–200.
Dirlik, Arif & Zhang, Xudong
(eds)2000Postmodernism and China. Durham/London: Duke University Press.
Fiedler, Leslie
1972Cross the Border–Close the Gap. New York: Stein and Day.