Tyylintutkimus ja kääntäminen [Stylistics and translation]
Sisällysluettelo
Kääntäminen ja tyylintutkimus liittyvät läheisesti toisiinsa, sillä tyylintutkimus ei niinkään pyri selittämään sitä, mitä teksti merkitsee, vaan sitä, miten tekstin merkitys syntyy. Tämä on olennaista myös kääntämisessä. Tyylintutkimuksella selitetään pieniä tekstin yksityiskohtia, kuten sitä, miksi tietyt rakenteet ovat monitulkintaisia, tai sitä, miten metaforat toimivat. Tyylintutkimusta voidaan käyttää sekä kaunokirjallisten tekstien että asiatekstien kuvaamiseen. Tyylintutkimus alkoi kehittyä kielitieteestä erilliseksi tieteenalaksi 1960-luvulla. Sen kehitykseen vaikuttivat erityisesti kirjallisuudentutkijoiden, kuten I. A. Richardsin, lähilukumetodit sekä strukturaalisen kielitieteen ja kirjallisuuden tutkijoiden, kuten Roman Jakobsonin, metodit. Tyylintutkimus jakautuu useampaan eri suuntaukseen, joiden painopisteet ovat esimerkiksi pragmatiikassa, sosiolingvistiikassa ja kaunokirjallisuudessa. Nykyään kaikkia suuntauksia yhdistää kuitenkin tavoite analysoida tekstiä pintaa syvemmältä ja tutkia sitä, millaisia valintoja tekstin kirjoittaja on tehnyt ja miten ne vaikuttavat lukijaan. Näitä kysymyksiä on tarkasteltu erityisesti kognitiivisessa tyylintutkimuksessa 1980-luvulta lähtien. Kuitenkin kaiken tyylintutkimuksen voidaan sanoa olevan jossain määrin kognitiivista, sillä tutkimuksessa tarkastellaan kirjoittajan tekemiä valintoja sekä niiden vaikutuksia. Kun kognitiivista tyylintutkimusta käytetään kaunokirjallisten tekstien analysointiin, kutsutaan sitä usein kognitiiviseksi poetiikaksi, sillä silloin tutkitaan sitä, miten runoutta (Poetry translation) ja proosaa luodaan (ks. Stockwell 2002: 1–6). Poetiikan käsitteeseen voidaan nähdä sisältyvän sekä tekstien lukeminen että niiden kirjoittaminen. Nykyaikaisessa kognitiivisessa tyylintutkimuksessa ja poetiikassa tekstin konteksti nähdään aina kognitiivisena: siihen ei sisälly ainoastaan se, mitä tekstiä ympäröivässä maailmassa tapahtuu, vaan myös se, mitä jonkin kielen puhujat, kulttuurin jäsenet tai runon tai matkailuesitteen lukijat tietävät, ajattelevat ja tuntevat suhteessa tekstiin ja maailmaan.